Hieman helmeilevää

Olen edelleen lomautettuna ja aikaa piisaa harrastuksille. Esittelenpä koruja, joita olen tehnyt viime aikoina ensimmäisille 'asiakkailleni' eli siskolle, äidille ja mummille. Kaikki mallit ovat itse suunnittelemiani ja voin tehdä niitä myytäväksikin mittatilaustyönä (kaulakorut n.30e ja korvakorut n.7e).

Vihrein jääkukin koristeltu nilkkakoru, 925 hopeasta:



Kastepisara-rannekoruun yhteensopivaksi tehty 45cm pitkä kaulakoru ja korvakorut 6mm Swarovskin crystal pearl-helmillä ja 925 hopealangalla:



Edellisen tyylisiä kaulakoruja ja korvakorut pelkästään valkoisilla helmillä ja runsaammalla hopealla (jälkimmäisessä 6mm lisäksi 4mm helmiä):

Kesäinen kranssi

Innostuin pitkästä aikaa askartelemaan muutakin kuin hopeakoruja.

Innostuminen tapahtui aivan spontaanisti, kun jouduin kuluttamaan aikaa Tiimarissa miehen ostaessa tietokoneen osia viereisestä elektroniikkaliikkeestä. Aika kului yllättävän hyvin ja löysin kaikenlaista ihanaa, pikku krääsää. Niistä syntyi sitten tällainen kesäinen kranssi.


Lopputulos on oikein keveä ja värikäs, keijumainen jopa. Tekisi mieli ripustaa kranssi ulko-oven sijasta jonnekin sisälle roikkumaan. Voisin ihailla sitä useammin...

Käytin kahden väristä niininarua ja organzanauhaa, jotka kieputin kranssin ympäri ja kiinnitin paikoin kuumaliimalla.


Kukat tein valkoisesta paperinarusta ja valmiista punaisista hedeistä (vai miksi niitä sitten sanotaankaan...) Kiinnitin kukat rautalangalla.

Koruja kaupan

Myyn seuraavat itse tehdyt korut (hinnat sisältävät jo postikulut):

Turkoosia - vaijerikaulakoru
- korun pituus 46cm, 10e

Turkoosia II - vaijerikaulakoru
- korun pituus 46cm, 10e

(Näistä vaihdan itse-tehdyt testilukot perinteisiin lukkoihin ennen lähettämistä.)

Sydämellisesti - hopearannekoru
- korun pituus 17cm, 10e

Karamelli - hopeakaulakoru
- ketjujen pituudet 44cm ja 51cm, 30e

Mansikoita ja karamellia

Edellisestä postauksesta on näemmä taas piiitkä aika. Pääsyyllinen taitaa olla lämmin ja aurinkoinen kesä. Kauniilla säällä tulee oltua mielummin ulkona kuin koneen ääressä.

Kävin ystävän kanssa eilen ostamassa lisää hopealankaa ja lukkoja ja samalla kiillotutimme valmiita koruja. Minulla oli huonoa tuuria, kun en ollut älynnyt tarkastaa, että kaikki käyttämäni kivet olisivat läpivärjättyjä... Värithän siinä kiillotuksessa sitten lähti. Huokaus.

Toisen korun onnistuin korjaaman heti, kun samanlaisia kiviä oli vielä varastossa. Mutta toiseen pitäisi tilata uudet kivet netistä... Toisaalta opinpahan olemaan tarkempi käyttämieni helmien suhteen. Vain läpivärjätyt kelpaavat. Toinen vaihtoehtohan olisi jättää kiillotus väliin, mutta hopea näyttää niin paljon kiiltävämmältä sen jälkeen ja sahaus ym. työjäljet katoavat kokonaan näkyvistä.

Tässä korusatoa. Myyn osan niistä, jos ostajia löytyy. Hinnat löytyy täältä.

Vaijerikaulakoru Turkoosi II:



Satiininauhaan ripustettu Suuri Sydän kaulakoru (tämä on niin ankea, että taidan purkaa takaisin osiin):



Ensimmäinen epäonnisista hopeakaulakoruista kivien vaihdon jälkeen, Karamelli:



Ja tällaisia kiviä tuli ulos hionnasta. Nämä siis poistin valmiista korusta ja vaihdoin tilalle sellaiset, joissa oli vielä värit tallessa. Mutta eiköhän näillekin jotain käyttöä löydy. Ihan nättejä sinänsä.


Toinen värinsä menettänyt kaulakoru, Mansikkapaikka (tähän aion tehdä myös rannekorun ja ehkä korvakorutkin):



Tässä lähikuvassa viottuneita kiviä. Ne kaikki pitäisi korvata uusilla. Huh huh...


Ja viimeisenä korvakorut, joita tein edellisellä kerralla esittelemieni Kastepisara-rannekorujen pariksi:

Helmiä ja hopeaa

Jo pari vuotta hopeakorujen tekemistä harrastanut ystäväni antoi minulle hieman opetusta. Nyt olen täysin hurahtanut hopeaan ja helmiin. Olen tilannut jo kolmesti Villihelmestä kaikenlaista ihanaa ja käynyt kahdesti paikalliselta myyjältä ostamassa lukkoja ja hopealankaa.


Helpointa tässä hommassa on ehdottomasti eri materiaalien ostaminen. Ne ovat niin ihania, että pitää ihan toppuutella itseä, jotta en ostaisi kerralla koko verkkokauppaa tyhjäksi. Hankalinta on taas päättää, millaisia koruja tekisin. Suunnittelen mallit itse ja haluaisin tietysti saada käyttämistäni materiaaleista joka kerta parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Olisi hienoa, jos voisit jättää kommentin, mikä koruista oli paras. Tai mitä voisi parantaa ja miten. Tai omia ideoitasi korujen tekemiseen.


Tämän korumallin nimi on Kastepisara. Rannekoru on ihanan kevyt, mutta silti kolmirivisenä vaikuttavan näköinen. Tein siitä valko-vaaleanpuna ja valko-sini versiot. Helmet ovat 6mm.






Sitten rannekoru Sydämellisesti. Vielä edellistäkin kevyempi, kiva pikku koru, joita tein samoin tein kaksi kappaletta.




Ja viimeisenä kaulakoru Turkoosia, vaijeriin pujoteltuna. Tähän en ole niin tyytyväinen kuin haluaisin... Jokin mättää. Itse tekemäni lukko onnistui kuitenkin yllättävän hyvin. Jes.





Sitten vain suunnittelemaan ja tekemään lisää koruja. Materiaalit löytyy ainakin kymmeneen seuraavaan.

P.S. Kunhan koruja valmistuu lisää, voisin pistää osan niistä myyntiin.

Piirustus harjoittelua

Kävin pari viikkoa sitten elävän mallin - piirustuskurssilla. Hiemanko hämmästyin, kun mallina oleva nuori nainen alkoi riisua vaatteitaan ja asettui alasti poseraamaan...

No, alkuhämmästyksen jälkeen totuin kyllä nopeasti mallin alastomuuteen. Eikä se näyttänyt muitakaan vaivaavan. Ja olihan niitä piirroksia helpompi tehdä, kun ei ollut vaatteita häiritsemässä. Riittävällä keskittymisellä ja ajankäytöllä kuvista tulikin yllättävän hyviä, jopa tunnistettavia. En siis ala niitä täällä esittelemään, yhtiä jalkoja lukuunottamatta. =)


Sen jälkeen olen kotonakin piirrellyt hieman valokuvista. Kuvat ovat paljon virheellisempiä, koska olen tehnyt ne aivan liian hätäisesti A3 kokoiselle paperille, enkä A1 kokoiselle harkiten, kuten kurssilla. Mitä pienempi paperi, sitä hankalampaa. Varsinkin, kun olen käyttänyt hiiltä, enkä lyijykyniä. Ja kasvot tuottavat minulle eniten vaikeuksia, jopa ylitsepääsemättömältä tuntuvia...

Lisäksi olen 'sivistänyt' itseäni lukemalla kaunokirjallisuutta. Suosittelen etenkin Sylvia Louise Engdahlin kirjaa Lumotar, joka kertoo kolmen eri tasolla olevan sivilisaation kohtaamisesta, kustakin omalla, ks kulttuurille sopivalla tyylillään. Aivan mahtavaa kerrontaa.


Muita luettuja kirjoja olivat Nora Robertsin Enkelten putous, Stephenie Meyerin New Moon (hyvä kirjasarja!), Sandra Brownin Harhalaukaus (myös tosi hyvä!) ja Jane Austenin Neito vanhassa linnassa. Austenin kirjoja on hieman hassua lukea, kun ihmiset käyttäytyvät niissä niin formaalisti ja sopivaisuussäännöt ovat kaikki kaikessa. Nykyaika tuntuu ihanan huolettomalta siihen verrattuna, etenkin naisille.

Sitten ompelin siskolle pullapalkalla Finlaysonin vihreästä Silmu-kankaasta verhoja, kaitaliinan ja tyynynpäällisiä. Niidenkin kangas oli ostettu samasta alesta kuin omani.

Niin ja olen yrittänyt kirjoittaa novellia yhteen kirjoituskilpailuun. 13 tarkimmin ja pisimmin harkittua ja muokattua sivua, mitä olen koskaan kirjoittanut. Etenkin, kun kolmesta sivusta pitäisi päästä eroon, kilpailutekstin pituusrajoituksen takia. Huh...

Kummakaan, että blogia tulee päivitettyä vain kerran viikossa.

Kesäinen kääntölaukku

Olen tässä jo kuukauden päivät suunnitellut kesäkassin tekemistä Tone Finnangerin ohjeen mukaan. Ohje löytyy yhdestä Tilda-sarjan kirjasta (nimeä en muista) ja sen avulla on mahdollista tehdä käännettävä kassi.

Sekä ulko- että vuorikangas ovat siis 'oikea' puoli. Mikä sen kätevämpää!


Tuunasin ohjetta hieman itselleni sopivammaksi, valitsin käytetyt kuosit huolella ja lisäsin koristuksia yksityiskohdiksi.




Lopputulos on vallan onnistunut, vaikka itse sanonkin.

Koiran talja

Helatorstai meni kutoessa Iiro-villakoiralle taljaa Garnstudion ohjeen mukaan helmineuleena.


Neuleesta tuli aika onnistunut ja sopivan värinenkin mustakarvaiselle poikakoiralle. Käytin työhön pelkästään omien varastojeni jämälankoja, jotka sointuivat onneksi hyvin yhteen.


Langat tuli käytettyä aika lailla sentilleen. Lopussa meinasi kohota hikikin otsalle, kun vatsan alle tulleeseen valjaaseen käytetty lanka alkoi huveta silmissä.


Neule napitetaan koiran päälle vatsan ali menevällä kaistaleella ja edessä yhdistyvillä kauluksilla.

Hahtuvaa vihdoinkin

Viime marraskuussa tein ensimmäisen kokeiluni hahtuvalla ja vasta nyt, toukokuussa, sain Novitan hahtuvainen - keristä aikaan jotain 'oikeaa'.

Levitin lattialle lakanan pohjaksi. Leikkasin keskivihreästä sävystä kolme noin 30cm pitkää palaa ja levitin kunkin noin 33 cm leveäksi. Asettelin tasot peräkkäin, toisiinsa lomitellen.

Asettelin päälle hieman vaaleanvihreää, jotta pohjasta tulisi paksumpi (jälkiviisaana voin sanoa, että hahtuvaa olisi pitänyt käyttää vielä enemmän, sillä lopputulos oli hieman turhan ohkainen).

Sitten aloin leikellä ja asetella viininpunaista ja rosaa kukiksi sekä tummanvihreää lehdiksi ja varsiksi. Lopuksi vielä ripaus valkoista sinne tänne ja käsissä pyöriteltyjä hahtuvan nukkapallosia kaariksi. Lopputulos oli ihanan eläväisen ja paksun näköinen.


Sitten muovia ja lakanan reunat työn päälle, koko komeus mahdollisimman tiukalle rullalle ja sukkahousujen sisään. Pesu 60 asteessa tavallista lyhyemmällä linkouksella (meidän kone on niin tehokas, että muuten työ olisi ollut aivan kuiva ulos tullessaan).

Pari syvää puhallusta ja paketin purkaminen. Hahtuvainen oli huopunut hyvin, kaikki värit olivat hyvin kiinni toisissaan. Irrotin työn varovasti lakanasta, johon se oli alapuolelta tarttunut, kuten pitikin. Silitin työn molemmilta puolilta tasaiseksi ja kuivaksi ja kehystin 90 x 33 cm kokoisiin kehyksiin.


Työ oli kutistunut hieman pesussa, arvioisin että 10 cm leveydestä ja 5 cm korkeudesta. Mutta onni onnettomuudessa, työn alta näkyvä valkoinen paperi antaa kokonaisuudella hieman vaaleamman yleisilmeen.

Hahtuvaiset olisivat kyllä kaikista hienoimmillaan ilman pesua (tosin eka kuvan valotus on selvästi erilainen ku kahden muun). Pesun jälkeen työ näyttää jotenkin lässähtäneeltä ja pientä siirtyilyäkin on nähtävissä. Esim. kukat eivät ole enää niin aidon näköisiä. Mutta työn tekeminen nurinpäin, suoraan kehyksiin, voisi olla hieman liian vaikeaa... Ehkä ensi kerralla.

Vapaapäivä joka päivä

Enpä olisi uskonut, kuinka hyvin ajan saa kulumaan kotonakin. Puolitoista viikkoa on mennyt tuosta vain siivoillessa, urheillessa, lukiessa, harrastaessa ja tuttuja nähden. Olen käynyt kaksissa agility-kisoissa, synttäreillä, pari kertaa leffassa, kuoron kanssa esiintymässä, kampaamossa, ystävän luona suunnittelemassa hopeakorujen tekoa (ajattelin opetella taas uuden taidon) jne. Aika on mennyt rattoisasti.

Viime viikon saldoa olivat mm. uudet verhot, jotka löytyivät Eurokankaasta. Verhot oli tehty valmiiksi ja materiaaliin nähden ne olivat aika edulliset, 49,90e. Ripustin ne ikkunaan nurinpäin, sillä tumma pohja vaaleilla kuvioilla ei sopinut niin hyvin vaaleaan tykkihuoneeseemme kuin vaalea pohja tummilla kuvioilla.




Innokkaana kirjojen ystävänä olen lukenut peräti kolme kirjaa: Sandra Brownin Kylmän kosketus, Marian Keyesin Hurmaava mies ja Jennifer Weinerin Hyvä sängyssä.

Eka kirja oli murhajännitystä ja romantiikkaa vuoristomaisemissa. Toka naisia henkisesti alistavan miehen kanssa elämistä, sinkkuelämää Irlannissa, itsensä löytämistä ja romantiikkaa. Kolmas ylipainon kanssa kamppailua, erosta selviämistä, raskaana oloa ja ylläri ylläri, romantiikkaa. Kaikki kirjat olivat hyviä ja suosittelemisen arvoisia.

Ottaisin muuten mielelläni vastaan suosituksia hyvistä kirjailijoista. Kaikki omien suosikkikirjailijoiden teokset on aika lailla jo luettu, ja uusia odotellessa olisi aikaa tutustua muihinkin kirjoittajiin...


Leffa-saldo on 2 vuokraleffaa ja 2 teatterissa käyntiä.

Twilight (Houkutus) oli pelkkää teini - vampyyri romantiikkaa ja värien kontrasti oli aivan liian suuri. Suosittelen jättämään leffan välistä ja lukemaan sen sijaan tarinan kirjana. Päänäyttelijät olivat turhan ylidramaattisia syvällisine katseineen ja kontrastin takia heidän kasvonsa olivat vitivalkoiset hehkuvan punaisia huulia lukuun ottamatta. Yöks.

Teattereissa edelleen pyörivä The boat that rocked (Rokkiradio) oli huomattavasti Twilightia parempi. Leffan pääpointtina olivat hyvä musiikki, kuuluisat ja kapinalliset radiojuontajat sekä heitä ihailevat naiset. Leffasta jäi hyvä fiilis. Plussaa oli myös se, että suurin osa näyttelijöistä oli brittejä. Hollywood peruskamaan verrattuna brittileffoissa tuntuu olevan enemmän luonnetta ja aitoutta, ainakin minun makuuni.

Star Trek First contact - elokuva tuli katsottua pohjustuksena uusimmalle Star Trek leffalle, jonka kävin katsomaan eilen teatterissa. First contact oli ihan ok, osin tahattoman huvittava ja osin mukaansa tempaava. Teattereissa pyörivä Star Trek - leffa oli sen sijaan paljon parempi, yllättävän moderni sekä jännittävä ja kiinnostava juonen käänteissään. Arvosteluissakin sitä on kehuttu nuorekkaaksi versioksi vanhasta sarjasta ja ilmeisesti jenkeissä kyseinen leffa on ollut kovasti katsottu. Viihdyttää ilmeisesti muitakin kuin vanhoja Star Trek faneja.

Äitienpäivä-askartelua lomautettuna

Jäin kuun vaihteessa lomautukselle, ilman päättymispäivää. Itse lomautus ei ahdista juurikaan, mutta se, että en tiedä yhtään, milloin töihin kutsu tulee vai tuleeko ollenkaan, tuntuu oudolta.

Näin ensi alkuun ajattelin ottaa tilanteen lähinnä loman kannalta, sillä ansiosidonnainen päiväraha riittää vallan mainiosti menojeni kattamiseen. Jos lomautus alkaa venyä eikä muitakaan työpaikkoja ole näkyvissä, alan miettiä tilannettani tarkemmin. Siihen asti ajattelin kuluttaa aikaa käsitöiden ja kevätsiivouksen parissa sekä kuntoillen ja ulkoillen.


Tämän aamupäivän saldoa ovat äitienpäiväkortit äidille ja mummille, kangaskaupassa käynti, uusien verhojen silitys ja ripustus, ruoanlaitto ja syönti sekä blogin päivitys (parhaillaan).

Seuraavaksi hyökkään lastan kanssa ällöttävän likaisten ikkunoiden kimppuun ja jatkan sitä siihen asti, että munkkitaikinan tekemisen taitava henkilö saapuu kylään ja alamme tehdä munkkeja, joiden teko jäi vappuna välistä Ylläksen reissun takia.