Helmiä ja hopeaa

Jo pari vuotta hopeakorujen tekemistä harrastanut ystäväni antoi minulle hieman opetusta. Nyt olen täysin hurahtanut hopeaan ja helmiin. Olen tilannut jo kolmesti Villihelmestä kaikenlaista ihanaa ja käynyt kahdesti paikalliselta myyjältä ostamassa lukkoja ja hopealankaa.


Helpointa tässä hommassa on ehdottomasti eri materiaalien ostaminen. Ne ovat niin ihania, että pitää ihan toppuutella itseä, jotta en ostaisi kerralla koko verkkokauppaa tyhjäksi. Hankalinta on taas päättää, millaisia koruja tekisin. Suunnittelen mallit itse ja haluaisin tietysti saada käyttämistäni materiaaleista joka kerta parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Olisi hienoa, jos voisit jättää kommentin, mikä koruista oli paras. Tai mitä voisi parantaa ja miten. Tai omia ideoitasi korujen tekemiseen.


Tämän korumallin nimi on Kastepisara. Rannekoru on ihanan kevyt, mutta silti kolmirivisenä vaikuttavan näköinen. Tein siitä valko-vaaleanpuna ja valko-sini versiot. Helmet ovat 6mm.






Sitten rannekoru Sydämellisesti. Vielä edellistäkin kevyempi, kiva pikku koru, joita tein samoin tein kaksi kappaletta.




Ja viimeisenä kaulakoru Turkoosia, vaijeriin pujoteltuna. Tähän en ole niin tyytyväinen kuin haluaisin... Jokin mättää. Itse tekemäni lukko onnistui kuitenkin yllättävän hyvin. Jes.





Sitten vain suunnittelemaan ja tekemään lisää koruja. Materiaalit löytyy ainakin kymmeneen seuraavaan.

P.S. Kunhan koruja valmistuu lisää, voisin pistää osan niistä myyntiin.

Piirustus harjoittelua

Kävin pari viikkoa sitten elävän mallin - piirustuskurssilla. Hiemanko hämmästyin, kun mallina oleva nuori nainen alkoi riisua vaatteitaan ja asettui alasti poseraamaan...

No, alkuhämmästyksen jälkeen totuin kyllä nopeasti mallin alastomuuteen. Eikä se näyttänyt muitakaan vaivaavan. Ja olihan niitä piirroksia helpompi tehdä, kun ei ollut vaatteita häiritsemässä. Riittävällä keskittymisellä ja ajankäytöllä kuvista tulikin yllättävän hyviä, jopa tunnistettavia. En siis ala niitä täällä esittelemään, yhtiä jalkoja lukuunottamatta. =)


Sen jälkeen olen kotonakin piirrellyt hieman valokuvista. Kuvat ovat paljon virheellisempiä, koska olen tehnyt ne aivan liian hätäisesti A3 kokoiselle paperille, enkä A1 kokoiselle harkiten, kuten kurssilla. Mitä pienempi paperi, sitä hankalampaa. Varsinkin, kun olen käyttänyt hiiltä, enkä lyijykyniä. Ja kasvot tuottavat minulle eniten vaikeuksia, jopa ylitsepääsemättömältä tuntuvia...

Lisäksi olen 'sivistänyt' itseäni lukemalla kaunokirjallisuutta. Suosittelen etenkin Sylvia Louise Engdahlin kirjaa Lumotar, joka kertoo kolmen eri tasolla olevan sivilisaation kohtaamisesta, kustakin omalla, ks kulttuurille sopivalla tyylillään. Aivan mahtavaa kerrontaa.


Muita luettuja kirjoja olivat Nora Robertsin Enkelten putous, Stephenie Meyerin New Moon (hyvä kirjasarja!), Sandra Brownin Harhalaukaus (myös tosi hyvä!) ja Jane Austenin Neito vanhassa linnassa. Austenin kirjoja on hieman hassua lukea, kun ihmiset käyttäytyvät niissä niin formaalisti ja sopivaisuussäännöt ovat kaikki kaikessa. Nykyaika tuntuu ihanan huolettomalta siihen verrattuna, etenkin naisille.

Sitten ompelin siskolle pullapalkalla Finlaysonin vihreästä Silmu-kankaasta verhoja, kaitaliinan ja tyynynpäällisiä. Niidenkin kangas oli ostettu samasta alesta kuin omani.

Niin ja olen yrittänyt kirjoittaa novellia yhteen kirjoituskilpailuun. 13 tarkimmin ja pisimmin harkittua ja muokattua sivua, mitä olen koskaan kirjoittanut. Etenkin, kun kolmesta sivusta pitäisi päästä eroon, kilpailutekstin pituusrajoituksen takia. Huh...

Kummakaan, että blogia tulee päivitettyä vain kerran viikossa.