Lumihanki kutsuu...

Tänään alkaa viikon pituinen hiihtoloma ja suuntaamme mieheni kanssa Helsingin kautta Salzburgiin, Itävaltaan. Siellä kohteenamme on Bad Gastein - niminen hiihtokeskus alpeilla.

Toivoisin matkalta aurinkoisia pakkaskelejä, paljon tuoretta lunta, hyviä rinteitä ja henkeäsalpaavia maisemia. Saa nähdä, kuinka moni toiveista täyttyy...

Viime vuonna vastaava reissu Ranskaan, Morzine - nimiseen keskukseen, alkoi hieman epäuskoisissa merkeissä. Perillä Morzinen kylässä meitä odotti tällainen näkymä huoneiston ikkunasta:

Onneksi maisema ja lämpötila ehtivät viikon aikana vaihtua hieman talvisempaan:

Alusta asti lunta kuitenkin riitti ylhäällä rinteillä. Oli oikeastaan hassua lautailla päivä ylhäällä vuorilla pikku pakkasessa ja sitten iltapäivällä laaksoon palatessa huomata, että alhaalla oli useampi plussa-aste, paljas maa ja muutenkin keväinen fiilis. Tällä kertaa koitan muistaa, että ei kannata kauhistua, vaikka koneesta ulos astuessa ulkona olisikin rankka vesisade.

Sama periaate toimii monessa muussakin tilanteessa, ei kannata tehdä hätiköityjä päätelmiä ensivaikutelman perusteella. Hyvää hiihtolomaa kaikille sitä viettäville!

Koiran villapaita

Helpotuksen huokaus - sain vihdoin valmiiksi kaksi viikkoa työn alla olleen koiran norjalaisneuleen. Ohje löytyi Drops designin sivuilta ja lankana käytin Novitan luxus cottonia.

Muutenhan paita olisi ollut tosi nopea kutoa, mutta heti alussa huomasin, että Werneri-koiralle pitäisi olla jotain S- ja M-kokojen väliltä. Eli siitä sitten ottamaan mittoja, säätämään ohjetta ja sovittamaan tekelettä yhtenään asiakkaan päälle. Kirjoneuleen tekeminenkin osoittautui yllättävän hitaaksi siihen tottumattomalle.

Tällainen siitä neuleesta lopulta tuli:

Ja tässä paita asiakkaan, eli Bichon Frise - rotuisen Werneri-koiran päällä. Normaalistihan Werneri pitää vaatteita yllään vain pakkasilla ulkoillessa ja oli siksi ehkä hieman ihmeissään, kun pukemisen jälkeen alettiinkin kuvaamaan ja komentamaan - Paikka!

Kuvien ottamisen jälkeen Werneri meni muina miehinä levähtämään, eikä ollut paidasta enää moksiskaan.

Vastaahan lopuksi vielä sivupalkin yläreunassa olevaan kyselyyn koirien vaatteista. Ovatko ne turhia? Söpöjä? Tarpeellisia? Tai kirjoita mielipiteesi kommenttina.

Jos joku sattui innostumaan tästä koiran neule-ohjeesta, niin minulta voi kysellä lisävinkkejä ennen kutomisen aloittamista. Alkuperäistä ohjetta joutui nimittäin muuttamaan melko paljon, että paidasta sai edes näin istuvan...

Piirrustellen

Aika on kulunut töiden jälkeen iloisesti piirrustellen. Tässä valokuvan perusteella tehty luonnos Bichon Frise uroosta nimeltään Werneri:

Samalle koiralle olisi neulepaidan kutominen menossa, mutta se onkin paljon työläämpi juttu. Vaikka netistä löytämässäni ohjeessa oli suositeltu S kokoa bichoneille, huomasin sen jo alustavien mittausten perusteella liian pieneksi. Siinä sitten olen yrittänyt säveltää kokoa sopivaksi ja saada Werneriä välillä kylään sovitukseen. Hauska vierashan tuollainen pieni koira tosin on.

Uusi, vanha harrastus

Olen innostunut taas jostain. Niin kovasti, että töissäkin ajatukset askartelevat kyseisessä asiassa ja heti kotiin päästyäni istahdan pöydän ääreen sitä tekemään. Kyseessä on vanha harrastukseni, jonka olen löytänyt uudelleen - piirtäminen.

Runebergin päivän askareita

Itseleivottuja, ihanan rasvaisia ja makeita Runebergin torttuja. Maistuivat aika hyviltä kylmän kaakaon kanssa, kun söin äsken muutaman kappaleen.

Sekä Tilda-tyylinen onnittelukortti henkilölle, joka täyttää vuosia aina Runebergin päivänä.

Hiiskatin hihat...

Bolero on siinä vaiheessa, että enää hihat puuttuis. Mutta huh, huh, niissä taitaakin olla eniten tekemistä. Pitäisikö paljastaa, että en ole koskaan ennen kutonut mitään täyspitkillä hihoilla ja siksi näin tuskailen.

Tekis vähän mieli luovuttaa ja tehdä vain puolipituiset hihat tai boleron sijasta liivi. Mutta koitetaan... jospa ne joskus valmistuu. Ensimmäisestä hihasta on nyt tehty peräti 16cm, enää 50cm jäljellä.

Lisätuskaa aiheuttaa se, että alkuperäinen ohje on aivan toiselle langalle tarkoitettua + minun käsialani on yleensä paljon tavallista löysempää, eli kovasti tässä joutuu laskemaan minkä verran tekee silmukoita, kierroksia ja lisäyksiä. Taitaa olla todennäköisempää, että jossain kohtaa menee pieleen kuin, että bolerosta tulisi juuri minulle sopiva.

Toki työn hidastumiseen vaikuttaa sekin, että eilen palasin viikon sairastamisen jälkeen töihin. Kuume on selätetty ja flunssakin menossa ohi. Itse asiassa oli harvinaista herkkua saada sairastaa rauhassa kotona, kun yleensä flunssat tulee minulle ilman kuumetta ja eihän silloin voi tietenkään jäädä kotiin, kun ei ole oikeasti sairaana. Eihän.

(Vaikka langanväri näyttää aivan eriltä edelliseen postaukseen verrattuna, ks on sama työ. Syy sävyeroon taitaa olla kuvien ottamisen vuorokaudenajassa.)

Aurinkoa ja boleron tekemistä

Vihdoin tokenin sen verran kuumetaudin jäljiltä, että sain alotettua neuletyön Anttilasta ostamastani fleur-langasta.

Halusin tehdä kevyen yläosan, jota voisi pitää kesälläkin, joten Novitan villalankojen sijasta ostin Anttilan omaa akryylilankaa. Työ on nyt jo hyvällä mallilla, sillä olen saanut tehtyä selkäkappaleen, vasemman etukappaleen ja oikea etukappale on puolivälissä.

Tässä takakappale vielä kesken:

Ja tässä valmiina:

Etukappaleiden reunaan + niskaan kudon vielä lopuksi 5cm leveän resorin, joten aivan noin pieniksi ne eivät jää.

Ohjeen löysin Novitan nettisivuilta, kun kirjauduin sisään 2vk ilmaiseen tutustumisjaksoon. Paidan helmasta tulee puolipituinen, mutta hihoista täysin pitkät. Paidasta tulee edestä avonainen ja kiinnitys on vain hakasella tai parilla. Eli kai tuota voisi kutsua boleroksi tai liiviksi hihoilla. Tai katsotaan nyt mitä tuosta tulee.

Ennen kutomisen jatkamista taidan lähteä kuitenkin ulos kävelylle. Aurinkokin paistaa pitkästä aikaa ihanasti. Oi kevät, kevät...